Metallia, perkele

Muuan tohtorinjämä oli äsken illan pääuutislähetyksessä. Oli todennut - kaiketi vallan ansiokkaassa väitöskirjassaan, että metallimusiikkia voi tarkastella klassisen musiikin tutkimusmetodein. Vastaavia sointurakenteita on löydettävissä, samoin moodien käyttöä jne. Mikäs uutinen tuo oli? Asia on ollut tiedossa ainakin vuodesta 1993. (Tädää! Walser: Running With The Devil. Wesleyan Universiyt Press 1993.)

Lisäksi hän oivalsti, että sähkökitan särösoundi vaikuttaa sointurakenteiden tulkintaan. Mikä hiton uusi oivallus tuo on? Särösoundi tuottaa resultanttiääninä soitettuja intervalleja alempia säveliä ja lisäksi se korostaa eräitä yläsäveliä. Soundi ja harmonia eivät ole toisistaan erillisiä asioita. Tuon se jätkä olisi voinut lukea minun 10 vuotta vanhasta gradustani.

Tuntuu ihan vitun hyvältä olla täällä syrjäytyneenä ja kuulla noita näppäriä tutkimustuloksia jonkun valopään väitteinä. No, tässä näemme: 1) Tiede on perseestä. 2) Työn tuloksista eivät hyödy ne, jotka työn tekevät, vaan ne, joilla on oikeat kaverit ja/tai suurin suu.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
- luki tämänkin (:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nautical Aesthetics III

Luovaa kielenkäyttöä

Masennuksen hoito