Tedinblogi

Suomi elää viennistä, muistavat poliitikot ja suuryritykset kertoa. Eipäs elä! Suomi nimittäin elää tuonnista. Vientiä tarvitaan ainoastaan tuonnin rahoittamiseen. Suomi ei ole maailman jalo maa, joka myy tuotteita maailmalle, koska ne ovat niin hyviä. Päätarkoitus on myydä kalliilla ja ostaa tavaraa - myös välttämättömyystarvikkeita - halvalla. Viennin katsotaan ylläpitävän työpaikkoja, ja vallitsevassa järjestelmässä niin onkin. Ne vientituotteet pitää valmistaa, olivatpa ne dieselmoottoreita tai rockmusiikkia. Suomalaisten keskimäärin korkea elintaso ei perustu arvokkaaseen vientiin vaan halpaan tuontiin. Talomme rakentavat baltit tai puolalaiset. Vaatteemme tehdään vaikkapa Intiassa. Elektroniikka tulee Kiinasta. Ruoka milloin mistäkin, osin jopa omasta maastamme. Tomaatit on talous- ja ympäristöstyistä järkevä tuottaa Etelä-Euroopasta. Mutta miksi lampaanlihan pitää tulla Uudesta Seelannista? Ja entäs kala? Hurjimman huhun mukaan se pyydetään Atlantilta, pakastetaan ja kuljetetaan

Hampaaton feministi! Älä edes yritä puhua miesten kastraatiopelosta!

Yhdysvallat on julistanut Pohjois-Korean maailman pahikseksi jo kauan sitten, vaikka juuri tänään se kuuluu selvitelleen paremmuuttaan Iranin kanssa. Pohjois-Koreassa on paljon länsimaisittain pahaa. Diktatuuri, talous kuralla, ei sananvapautta eikä ilmeisesti juuri muitakaan vapauksia, ydinase, diktaattorin palvontaa, nälänhätää, työn alhainen tuottavuus ja mitä vielä... Jos ymmärsin oikein, pohjoiskorealaisella automaattisella sementtitehtaan valvomossa työntekijät katsovat näyttöruudulta kalkkikivikokkareiden kulkua, vaikka mitään ei kaiketi tapahdu. Valtavilla valtateillä ei ole autoja. Asuintalot ovat valtavia kolosseja, mutta hissit eivät toimi: iän karttuessa ihmiset muuttavat alempiin kerroksiin. Vesijohdot on, mutta vettä ei tule koko päivää. Sähkö kulkee ainakin Pjongjangissa toisinaan. Kolmen miljoonan asukkaan kaupungin metroa käyttää jopa 50 000 ihmistä päivässä (!) Joka paikassa on Rakastetun Johtajan kuvia, jotka kaiketi pian vaihdetaan Loistavan Toverin tai Suuren Seura

Pohjois-Koreassa on jotakin hyvääkin. Pakko olla. Kaiken tuota valtiota koskevan propagandasaasteen ärsyttämänä päätin surffailla netissä, mitä tuosta valtiosta kerrotaan. Roistovaltioideologian lisäksi löytyi tietoa myös liikenteestä. Valtion tieverkko näyttäisi olevan hyvässä kunnossa ja vähäisen liikenteen ohjaus hoidettu tyylikkäästi. Pjongjangissa on noin 50 risteystä, joissa liikennettä ohjataan käsipelillä. Tai ehkä tuo liikenteentohjaajan elehdintä on kokovartalopeliä. Ohjaajat taas ovat vähän jotakin muuta kuin meikäläiset tylsät liikennevalot. Katso vaikka tästä . Aloin miettiä, että liikennevalot ovat aika kalliita järjestelmiä. En edes tiedä, mitä maksaa valojen asentaminen yhteen risteykseen, mutta paljon. Uskoisin pelkkien valojen ja tolppien maksavan tuhansia ja taas tuhansia euroja. Sen lisäksi kustannuksia kertyy asennustyöstä jälleen tuhansia ja taas tuhansia, kun katua kaivetaan auki sähkökaapeleita varten ja työ tehdään päin helvettiä ja jo kerran täytetyt kuopat ja

Vita longa, penis brevis.