Diskurssi ja glamour

Olen lueskellut Viktor Pelevinin romaania Viides maailmanvalta. Pelevin on Venäjän nykykirjallisuuden ykkösnimiä. Hänen suosiostaan kotimaassaan en tiedä, mutta venäläiseen tapaan hänen romaaninsa ovat älyllisesti haastavia.

Muissa teoksissaan hän on havainnollistanut Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän yhteiskunnan eri näkökulmia koomisilla kärjistyksillään. Kirjat voi lukea harmittomina hupailuina, mutta niissä on myös vankka yhteiskunnallinen perustansa. Lisäksi Pelevinillä on melkoinen taito sommitella tarinansa.

Aivan kaikkien luettavaa nämä Pelevinin opukset ovat. Akateemisesti koulutettuna hän veistelee Viidennen maailmanvallan lisäksi ainakin Generation P:ssä humanistisen tutkimuksen muotivirtausten kustannuksella hyvinkin karkeasti. Ja koska hän näyttää tuntevan alan, arvostelun kärki on jotakin aivan muutta kuin teknokraattis-uskonnollinen roskapropaganda.

Viidennessä maailmanvallassa hän esittelee diskurssin (humanistinen muotikäsite, jonka mukaan maailma on tai hahmottuu sen mukaan, kuinka siitä puhutaan.) lisäksi glamourin. Voisin toki arvostella Peleviniä siitä, että arvonmuodostus, kuten glamour, on vain yksi diskurssin tapa. Hänellä on kuitenkin kirjansa kannalta tarpeelliset syyt nostaa glamour diskurssin tasoiseksi käsitteeksi. En ole lukenut opusta vielä läheskään loppuun, mutta näyttää siltä, että glamourin korottaminen ei ole pelkkä tarinan laatimisen kannalta pätevä kikka. Tällä hetkellä, innostuneena ja vaikutteille alttiina, ajattelen Pelevinin idean olevan hyvinkin pätevä.

Kärjistän vielä Peleviniäkin enemmän: diskurssi voi olla maailman hahmottamisen tarkastelutapa, mutta sekin on alisteinen Glamourille [huomaa iso alkukirjain]. Glamour on yhtäältä yksi arvo toisten joukossa, mutta toisaalta se on se keskeinen arvo, joka löytyy kaiken takaa. Esimerkiksi pyyteettömyys on osa Glamouria: kun jättiyhtiö X tukee omasta aloitteestaan Punaisen Ristin toimintaa, kyse on julkisuuskuvasta, Glamourista. Ja kun yhtiön johtokunta päätti tuesta, sen jokainen jäsen sai tuntea toteuttavansa samaa Glamouria. Glamour on siis omaa etua, mutta se on sitä nimenomaan hyvin kaupaksi käyvässä ja helposti kelpuutettavassa muodossa.

Saapa nähdä, mitä Viktor P. diskurssilleen ja glamourilleen tekee, ja mitä niistä seuraa. Jatkan lukemista.