Tedinblogi

Maailmassa näyttää oleva kahden lajin uskontoja. Perinteisemmät kuuluvat näin: en tiedä, mutta uskon. Se toinen malli on täysin loogisesti tämä: en usko, mutta tiedän. Ensimmäinen lähtee inhimillisestä riittämättömyyden kokemuksesta. Kautta aikain ihminen on saanut tuta olevansa pieni ja häviävä, mutta kuitenkin sellaisella ymmärryksellä varustettu, että tajuaa ettei ymmärrä kaikesta kuin ihan vähän. Jälkimmäinen lähtee ihmisen suurista onnistumisista. Viime vuosisatoina, ehkä noin kymmenen sukupolven aikana, olemme hylänneet uskomisen ja ruvenneet tietämään. Tämä on ollut perin tehokasta. Sitten valistusajan olemme saaneet käyttöömme erilaisia keinoja toimittaa paikasta toiseen ajatuksia ja materiaa yhä vain nopeammin. Tämä meidän loogisesti hieno maailmannäkemyksemme, joka perustuu tieteeseen, on kummallinen. Yhtäältä se uskoo, toisaalta se ei usko. Arkielämässä on täysin järkevää ja käytännöllistä ajatella, että sen voi uskoa, minkä näkee ja kokee. Aina on kuitenkin niitä j

Vaimo: "Mies! Oletko ollut vieraissa! Tunnusta oitis kaikki paha!" Mies: "Vitut tunnustan!"

Olen lukenut ja yrittänyt ymmärtää, mistä on tekstianalyysissä on kyse. Silloin opiskeluaikana homma vaikutti hyvinkin helpolta. Nyttemmin tuntuu siltä, että kaikki asiat määritellään negaatioiden kautta. Asiaa äX siis pidetään tärkeänä, mutta se määritellään kertomalla, mitä se ei ole. Olenkohan siis tyhmä, kun oikein pääse juoneen mukaan? Luulisi, että erityisesti tekstin analysoinnissa olisi tarpeen välttää monitulkintaisuutta siinä määrin kuin se on mahdollista. Ja sitä kai voi kutsua tieteeksi, että leikellään kirjoista virkkeitä, suljetaan ne laatikkoon ja ravistamisen jälkeen nostellaan ne liimattavaksi uudelleen uuteen järjestykseen. Ymmärtäminen on työn este. Kun teksteillä kuuluu olevan lähes rajattomasti merkityksiä, jotka koko ajan pakenevat lukijaansa ja joista oletetaan tehtävän lukuisia tulkintoja, ja kaikki tämä vielä yritetään kertoa jollakin kummallisella metaforakielellä, voinko syyttää itseäni, että koko puuha tuntuu jokseenkin vaikealta?