Päivä naisena

Miltä tuntuisi olla päivä vastakkaisen sukupuolen edustajana, minun tapauksessani siis naisena? Mitä kaikkea tehdä ja kokea? Aivan varmasti olisi mielenkiintoista tutustua omakohtaisesti vastakkaisen sukupuolen anatomisiin yksityiskohtiin. Sen lisäksi olisi kiintoisaa tietää, millaista kohtelua saa kaupungilla tai missä tahansa, missä satunnainen ihmisjoukko kohtaa toisiaan.

Moni varmasti olisi mielellään kaunis nainen tai komea mies. Kukapa haluaisi olla ruma ja tulla kohdelluksi kuten rumia ihmisiä kohdellaan. Vaan ehkä se olisi hyvä, ellei sitten vallan toisen seikkailun aihe. Tai jospa käykin niin, että hyvä haltija toteuttaa vaihtokokeiluun halukkaiden toiveet hiukan erikoislaatuisella tavalla: rumat miehet hän muuttaisi kaunottariksi ja kaunottaret ulkonäöltään vaatimattoman näköisiksi miehiksi. Vastaavasti komeat miehet saisivat tuta päivän ulkonäöltään vaatimattomana ja vaatimattomat näköiset miehet haltia muuttaisi komistuksiksi.

Arvoisa lukija, älä viitsi jätkyttää minulle sisäisestä kauneudesta. Tässä yhteiskunnassa yhdet ovat kauniita tai komeita ja toiset rumia. En ollenkaan kiistä, etteikö kyse ole makuasiasta, mutta kumman samansuuntaisia ihmisten makunäkemykset ovat. Jos et millään usko, niin katsopa, miltä missit näyttävät vuodesta toiseen. Näkyykö lyhyitä, pottunokkaisia pullukoita? Tai muistatko, minkä näköisiä olivat koulusi suosikkipojat ja -tytöt? Puolessa vuodessa aikuisen mittaan venähtäneet kuikelotkin vielä kiinnostivat, mutta peräseinän väriset lylleröt, joista fiksuimmat katsoivat kohteliaasti ohi ja joita moukkamaisimmat kiusasivat, olivat leveänaamaisia, usein ylipainoisia, jotenkin toispuoleisia ja niin edelleen. Moralistinen lukija, voit kutsua minua moukaksi, mutta käväisepä kaupassa ja katso naistenlehtien kansia. Mitä kansissa näkyy? Kauniita naisia. Jumalauta, ei mitään muuta kuin naisten naamoja. Onko reilua, häh? Olisi nyt kerran jonkun akkainlehden kannessa Esa Pakarinen. Kauneus on mikä on. Turha pullikoida vastaan, ja tällä perusteella ynnä pienen aggression saattelemana on täysin perusteltua esittää, että rumat voitaisiin tässä kokeessa muuttaa kauniiksi ja päin vastoin.

Ensimmäinen seikka on siis ulkonäkö. Millainen nainen olisin? Tuskin kaunotar, tuskin rumiluskaan. Ihan tavallinen, jonka olemuksessa näkyy masennusvuodet muutamalla tavalla. Vaan muuttuisiko älykkäät tyhmiksi ja tyhmät älykkäiksi? Oikeastaan sillä ei ole minun kannaltani väliä. Olisin keskinkertainen. Joissain asioissa hyvä, toisissa huono ja useimmissa pärjäisin joten kuten. Entä muut psyyken ominaisuudet? Olisiko seksuaaliset haluni jollakin mittapuulla samalla tasolla? En siis olisi ylen halukas, mutta en varmasti aseksuaalikaan.

Tästä päädynkin mutkikkaaseen kysymykseen: jos olisin syntynyt tytöksi samoissa olosuhteissa kuin synnyin, niin millainen nainen minusta olisi tullut? Se, mitä olen nyt, on tietenkin tuhansien erilaisten valintojen tulosta. Ehkä on vain todettava, että varhaiset lähtökohtani sulkivat joitakin asioita pois ja antoivat mahdollisuuden toisiin. On siis kysyttävä, mitkä ominaisuudet minussa ovat synnynnäisiä ja mitkä taas hankittuja. Ulkonäköseikkojan pidän pääosin perinnöllisinä. Synnyin keskikokoisena vauvana ja lapsuudessani oli keskimittainen tai pitkähkö ikäisteni joukossa. Saavutin nykyisen pituuteni jo yläasteiässä. Sen jälkeen koulukaverit kasvoivat ohi. Olen normaalivartaloinen. En ollut nuorenakaan erityisen hoikka, mutta kaukana vantterasta. Voimme siis päätellä, että naisena olisin lyhyt, ehkä alle 160 cm, ja normaalivartaloinen. Sukuni naiset ovat kurvikkaita, joten ehkä minäkin olisin sellainen. Toisaalta, naisillahan on miehiä suurempi taipumus kerätä rasvaa elimistöönsä, joten ehkä olisin pyöreä.

Olen luonteeltani eloisa. Teini-iässä sillä olisi varmasti saavuttanut huomiota vastakkaisen sukupuolen parissa. Todennäköisesti olisin seurustellut varhain. Toisaalta, en ole sosiaalisesti erityisen lahjakas tai pitkämielinen läheisiäni kohtaan, joten ehkä varhaiset suhteeni olisivat olleet lyhyitä. Näin perustein voi aavistaa, että seksielämäni olisi alkanut keskimääräiseen aikaan tai kenties jopa hiukan aikaisemmin.

Kaikki äitini puolen sukulaiset ovat hyviä suustaan tai taitavia suustaan – useimmat molempia. Meistä serkuksista 80 %:lla on korkeakoulututkinto; 60 %:lla vähintään ylempi korkeakoulututkinto ja 40 %:lla akateeminen jatkotutkinto. Isän puolen suku on minulle vieraampaa, mutta he ovat yleisesti ottaen taiteellisesti lahjakkaita ja taipuvaisia alkoholismiin. Tältä osin voisin olla naisena suunnilleen kuten olen miehenä: akateeminen jatkotutkinto alalta, joka on tiukasti sidoksissa kielenkäyttöön ja luovuuteen.

Olisin siis tavallisen näköinen, pienikokoinen nelikymppinen älykkö; luonteeltani avoin mutta temperamenttinen. Esteetikkona olisin mahdollisesti kiinnostunut muodista ja ainakin toisinaan kiinnittäisin huomiota pukeutumiseeni. Toisaalta, suurpiirteisenä ihmisenä voisin useinkin liikkua ihmisten ilmoilla niissä vaatteissa, jotka sattuivat olemaan puhtaana ja joiden huoltaminen ei vaadi ponnisteluja. 

Jotta koko kokeilussa olisi järkeä, pitäisi jatkuvasti olla kahtena: yhtäältä kokea naisena olo aitona ja toisaalta verrata sitä omiin ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja tuntemuksiinsa miehenä. Perimmäinen ongelma on, että olisiko jokin täysipainoinen vastakkaisen sukupuolen olemuksen kokeminen ylipäätään mahdollista? Ehkä tilapäisnainen kuitenkin käyttäytyisi jotenkin niin miehekkäästi, että ei sosiaalisessa tilanteissa kävisi naisesta, vaikka ulkonäössä ei mitään paljastavaa olisikaan. Olisinko siis ennalta tuomittu epäonnistumaan kokeessa, koska vaikuttaisin sosiaaliselta kummajaiselta? Vai kuvittelenko naisten ja miesten käyttäytymisen ja puhetapojen erot suuremmiksi kuin ne ovatkaan?

Haluaisin kokeilla seksiä. Ja en haluaisi. Olen jossain määrin homofobinen, joten jos kokeilun aikana tämä normaali miehinen mieleni olisi läsnä ja vaikuttaisi, seksikokeilut jäisivät itsetutkistelun tasolle. Jos normaalimieleni ei olisi läsnä, onnistuisiko vertailu? Ja entäpä orgasmin kokemus? Kuinka suuri osa siitä on jotakin, mitä pidämme mielen toimintana? Kumman mielen mukainen se orgasmi olisi ja miltä se tuntuisi? Miten oikeastaan ruumiimme vaikuttaa orgasmiimme. Jos oletamme, että ensimmäisen orgasmin saa varhaisessa murrosiässä, niin nelikymppiseksi mennessä on hankkinut 30 vuoden kokemuksen asiasta. Vaikka orgamsi kuin orgasmi olisi nykytietämyksen valossa fyysisesti suunnilleen samanlainen kerrasta toiseen, mitkä ovat sen psyykkiset vaikutukset? Koituisiko siitä häpeää vai iloa? Virkistyisikö vai väsyisikö ja mitä siitä taas seuraisi.

Kysymysten jatkumo on ikuinen. Jotta kokeilu voisi toteutua edes jotenkin, haltian pitäisi ottaa nämä kaikki huomioon ja jotenkin kerta kaikkiaan yhdistää kaksi eri persoonaa samaan ruumiiseen päiväksi. Voisiko sellaisessa tilanteessa oikeastaan tehdä mitään, mitä ei voi jo nytkin? Taitavalla meikkaamisella monet miehet saadaan kohtalaisen vakuuttavasti naisen näköisiksi. Hyvän haltijan taikoma mystinen kokeilu tarjoaakin ratkaisuja paljon pienempiin kysymyksiin kuin miltä tuntuisi olla vastakkaisen sukupuolen edustaja päivän tai viikon. Jos omaa vakiomieltä ei jotenkin saa pois häiritsemästä mutta samalla säilytettyä niin, että koepäivän muistot säilyvät, on pakko tyytyä paljon tarkemmin rajattuihin kokeisiin.

Ensimmäinen voisi olla niinkin tavallinen kuin että minkä näköinen olisin, jos olisin syntynyt naiseksi. Olisinko kaunis? Kyllä siinäkin saisi päivän menemään, kun ensin katselisi itseään peilistä ja sitten sovittelisi vaatteita ja meikkaisi ja kävelisi kaupungilla kokeilemassa erilaisia aioita. Itse menisin ainakin autokauppaan nähdäkseni, kuinka naista siellä palvellaan. Kävisin myös yliopistolla, ruuhka-aikaan ruokakaupassa, matkustaisin bussilla ja illalla kävisin ravintolassa. Hermojani säästääkseni en ehkä kuitenkaan lähtisi kaikkein kiimaisimpaan yökerhoon.

Ehkä seuraava vaihe voisi olla ajatusmaailman kokeileminen. Siihen kyllä tarvittaisiin kokeiluun lisäpäivä. Herättäisivätkö saippuaoopperat syvempiä tuntemuksia kuin miehenä ollessa? Suhtautuisiko kaupan kassajonoon jotenkin suopeammin? Ajaisiko ajoneuvoja tunnollisemmin mutta kenties arkaotteisemmin? Tämä on minusta kiintoisa kysymys. Tunnen monia miehiä, jotka ovat mielestään hyviä kuljettajia, vaikka he ovat ajaneet onnettomuuksia ja saaneet sakkoja. Tunnen monia naisia, jotka ovat mielestään huonoja kuljettajia, vaikka he eivät ole ikinä olleet osallisena onnettomuudessa eivätkä ole koskaan saaneet sakkoja. Entä riskinotto ylipäätään? En ole näin miehenäkään kova ottamaan riskejä enkä esimerkiksi mielelläni osallistu peleihin tai kilpailuihin, ellen ole vuoren varma menestymisen mahdollisuudesta.

Seuraava, syvempi vaihe vaatisi jo kohtalaisen ajan naisena. Jos haluaisin kokeilla naisen sosiaalisuutta, pitäisi olla nainen niin kauan, että ehtisin solmia ystävyyssuhteita. Niitä ei päivässä tai parissa paljon rakennella. Kuitenkin etenkin nuorilla tytöillä on joskus hyvin läheinen suhde parhaaseen ystäväänsä. Se voi kestää vuosia ja olla syvyydeltään samaa luokkaa kun suhteet sisaruksiin. Se näyttää voivan olla myös romanttinen tai jossain määrin eroottinen, vaikka kyseessä ei olisikaan seurustelu eikä kumpikaan osapuoli erityisesti ihastu toisiin naisiin. Tällaisen kokemiseen ei tietenkään ole mahdollisuuksia pitemmässäkään kokeilussa, mutta ehkä jotakin siitä pääsisi kokemaan vaikka muutaman kuukauden aikana. Ehkä sellaisen kokemuksen jälkiä voisi huomata uusissa ystävissään. Ja vaikka naisia ja naisten ryhmiä on erilaisia, niin arvelen, että jotenkin kaikki naiset käyttäytyvät eri tavoin kuin silloin, kun yksikin mies on ilmeisesti läsnä. Olisiko sellainen täysin varmasti vain naisten keskinäinen tilanne sopiva edes jonkinlaisten naisia koskevien yleistysten luomiseen? Voisiko sellaisten perusteella luoda käsitystä siitä, mitä naisten päässä noin yleisesti ottaen liikkuu – erityisesti sukupuolia koskevilta osin? Mutta mitenhän mahtaisi käydä naisten saunaillassa? Saisiko sitä oltua löylyssä rauhassa ja koettua ymmärrystä?

Ehkä jossain pitkässä kokeilussa alkaisi noilla ulkonäköasioilla olla enemmän vaikutusta. Miltä tuntuisi olla kerta kaikkiaan joku muu? Eri sukupuoli, erilainen ulkonäkö, erilaiset sosiaaliset suhteet, erilaiset taidot ja valmiudet, lista on loputon. Oikeastaan vähempikin riittäisi. Sellainen uteliaisuus, joka tuntuu nostavan halun päivän kokeiluun, voisi olla jopa nopeammin tyydytetty. Jos haluaisi pällistellä itseään naisen vartalossa peilistä, siihen ei monta tuntia tarvita. Pitemmissä kokeiluissa alkaisi painottua ihmisten erilaisuuden kokeminen ylipäätään. Jos lähtee siitä, että elämän aikana sosiaaliset suhteet muovaavat persooniamme merkittävästi, jo verrattain lyhytkin kokemus vastakkaisen sukupuolen asemasta voisi olla valaiseva. Jos vastakkaisen sukupuolen olemuksessa alkaisi saada myönteistä huomiota, jollaista ei ole ennen saanut, niin varmaankin se lisäisi luottamusta toisiin ihmisiin. Sen myötä voisi tulla rohkeammaksi ja avoimemmaksi. Ehkä sellainen kokemus auttaisi tajuamaan, ettemme ole itsestämme sellaisia kuin olemme. Riippumatta siitä, mitä olemme nyt, toisten ihmisten suhtautumisen muutos voisi muuttaa meitä tai sitä koepersoonaamme suuntaan tai toiseen. Uteliaisuuden tyydytystä suuremman arvon kokeilu toisi lisäämällä ymmärtämystämme toisiamme kohtaan.