Näkemisen taito

Vene etenee sumussa ja veneilijä tähystää ja toivoo merimerkin tulevan näkyviin jostakin edestä. Koska hän toivoo näkevänsä merkin jo pian, hän alkaa nähdä sumun seassa vaikka millaisia kaukaisia olioita. Lopulta hän tajuaa olevansa malttamaton, eikä enää kiinnitä huomiota näkemäänsä. Lopulta odotettu merimerkki tai saari tulee näkyviin. Ensin se vain vilahtaa, ja tähystämisestä kylläkseen saanut venemies kuittaa senkin vain harhaksi. Menee ehkä minuutti tai pari, riippuen veneen nopeudesta, ennen kuin tuo kohde vilahtaa uudelleen. Silloin sen jo uskoo oikeaksi havainnoksi, mutta kun sitä yrittää katsoa uudelleen, se onneton on taas hävinnyt sumun sekaan. Lopulta kohde tulee kokonaan näkyviin. Parin aikaisemman vilahduksen ja todellisen näkymisen välillä ei ole mitään vähittäistä häämötystä. Yks kaks kohde vain on siinä, toki vielä vain hahmona sumussa, mutta kuitenkin selvänä.

Toinen kiintoisa seikka on rannikon lähestyminen avomereltä. Taas veneilijä odottaa loiston tai jonkin sellaisen ilmestymistä näkyviin. Ja kuten sumussakin, niitä merimerkkejä näyttää hetken vilisevän horisontissa olemattoman kokoisina pisteinä. Lopulta se oikea kohde vilahtaa. Vaan kun katsot uudelleen sitä kohti, se katoaa. Tämä johtuu käsittääkseni silmän verkkokalvon toiminnasta. Juuri ne muutamat tappi- tai sauvasolut, joiden pitäisi havaita kohde, ovat väsyneet. Se siitä. Hetken päästä kohteen näkee aina, kun sattumalta katsoo juuri sen ohi. Kun yrittää katsoa kohti, sitä ei taaskaan näe. Kikka on olla kääntelemättä päätä ja liikutella silmämuniaan. Silloin se sopivasti saattaa vilahtaa. Menee ehkä vielä muutama minuutti, niin kohde näkyy jo selvästi, joskin hyvin pienenä.

Nämä seikat ovat merenkulkijan katsomisen taitoa. En väitä olevan siinä mikään mestari, mutta minulta on kysytty merellä, miten onnistun näkemään kaukaisia asioita, vaikka olen onneton rillipää. Kyse on opista ja kokemuksesta. Hyvä näkökyky on toki jonkinlainen myötäsyntyinen lahja, jonka kai voi tärvellä tavattomalla viisaiden kirjoitusten lukemisella. Huonoa osaansa kuitenkin voi kompensoida harjoittelemalla. Näkemiin!